optimisti

Euroero, vapaat työmarkkinat vai puuhastelu

Nyky-Suomessa, kun rahapolitiikka ei jousta, työmarkkinat ei jousta, niin työttömyys kyllä joustaa. Eurojäsenenä Suomessa on vakautta, mikä tarkoittaa meidän systeemillä, että talous mataa vakaasti. Työmarkkinat ovat ammattiyhdistysliikkeiden johdolla rakennettu markka-ajan vaatimuksiin, joten työttömyys kasvaa kun vientitalous ei vedä.

 

Meillä on kolme vaihtoehtoa: 

1. Erotaan eurosta sekä tulevista eurositoumuksista ja hypätään epävarmuuteen, mutta saadaan oman rahapolitiikan avulla talouskasvu korkeammaksi kuin eurossa. Maksetaan muutaman vuoden ajan kovaa hintaa halvoilla markoilla kaikista euroveloista ja -lainoista.

2. Vapautetaan työmarkkinat ja annetaan työtätekevien tuloerojen kasvaa. Rajoitetaan ammattiyhdistysliikkeiden valtaa ja vapautetaan paikallinen sopiminen, niin että meille syntyy kymmeniä tuhansia matalapalkkatyöpaikkoja. Työttömätkin pääsee töihin, vaikka heidän elintaso ei välttämättä juuri nouse. Kilpailukyky paranee.

3. Jatketaan sisäisen devalvaatioon tähtäävää puuhastelua, jota kaikki - etenkin työtätekevät ay-liikkeiden pauloissa kasvaneet kansalaiset - vihaavat. Patistetaan etenkin pois potkittuja yrittäjyyteen ja toivotaan, että sitä kautta Suomeen syntyy kosolti pärjääviä (vienti)yrityksiä. Toivotaan, että Venäjä muuttaa politiikkaa ja suomalaiset pääsevät jälleen hyötymään itänaapurista.

Bonusvaihtoehto: Palataan edellisen hallituksen linjalle, eikä tehdä mitään ja toivotaan, että euroalue päätyy tulonsiirtounioniin ja Suomi pääsee pian avustusten vastaanottajaksi ja Troikan komentoon.

 

Mikä on suosikkisi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Hyvin tiivistetty Juhani! Nuohan ne vaihtoehdot todellakin on.

Hallituksen prosenttilaskuharjoitukset ja muu puuhastelu eivä todellakaan ratkaise maamme ongelmia.

Nyt pitää alkaa keskustelemaan todellisista ratkaisuista kuten
euroero.

Kova tauti vaatii kovat lääkkeet!

Käyttäjän optimisti kuva
Juhani Niinipuu

Alan myös kallistua euroeron kannalle. Onneksi keskustelu aiheesta lisääntyy nyt myös akateemisissa piireissä eikä asiaa ylenkatsota kuten aiemmin. Syksyllä julkaistun EuroThinkTankin tutkimus Suomen eurovaihtoehdoista ja siitä käyty keskustelu on hyvä esimerkki.

Muut vaihtoehdot sisältävät jatkossakin jarrun talouskehitykselle eli EKP:n epäoptimaalisen rahapolitiikan. Mielestäni työmarkkinat kaipaavat joka tapauksessa uudistusta ja vapaampaa sopimista, mutta siihen suuntaan voidaan edetä hallitusti myös omassa valuutassa.

Sipilän leikkauspolitiikalla oli keväällä äänestäjien tuki, mutta eihän monet ymmärtäneet mitä se käytännössä merkitsee. Etuleikkaukset ja sisäisen devalvaation ongelmat saa miettimään muita vaihtoehtoja ja luulen oman valuutan alkavan jälleen kiinnostaa monia. Näkisin, että ay-liike ja suomalaisten käsitys oikeudenmukaisuudesta on ylittämätön este kakkosvaihtoehdolle.

Olin muuten vielä pari vuotta sitten päinvastaista mieltä eurosta, mutta takki on kääntynyt.

Toimituksen poiminnat